Nelli, tuo ensimmäisen ranskis poikueen minulle tehnyt kani lähti porkkanamaille, eikä millään mukavimmalla tavalla... Naapurin koira (laika) oli juossut jo pari tuntia irti, äitinikin oli yrittänyt sitä autolla ottaa kiinni mutta huomasi pian että koiralla ei edes ollut kaulapantaa. Äitini oli sitten lähtenyt käymään kaupassa pikaisesti ja kun oli tullut takaisin, oli koira tunkeutunut kanien ulkohäkkiin ja tappanut nellin. Hermanni toisella puolen häkkiä oli selvinnyt säikähdyksellä. Naapurin lapset olivat sitten koiran tulleet hakemaan, vanhempia ei ole näkynyt ja äiti vielä kysäisi että miksei koiralla ole pantaa. Ei kuulemma edes omista sellaista, on aina irti...

Pistää vihaksi tälläinen ajattelemattomuus.. Kaikkein oudointa on tosiaan se, että eivät ole käyneet pahoittelemassa tapahtunutta, lapset kyllä laitetaan hakemaan koira pois mutta vanhempia ei näy missään. Nelli vietiin varastoon joksikin aikaa ja haudattiin piakkoin. Itse en kania kuolleena edes nähnyt, en halunnut..

Bella hyppelee nyt Nellin puolella ulkohäkkiä, kun olen sairaslomalla. Kohta taas lähdetään Bellan ja koirien kans takaisin keskustan suuntaan uuteen asuntooni, jossa onneksi oma piha.